Suupan kuntakeskuksen historia

Ilmakuvaa Suupanmäeltä 1960-70-lukujen vaihteesta. Naistenmatkantie on vielä rakentamatta, samoin kunnantalon valtuustosiipi. Etualan kaikki liike- ja asuinrakennukset on purettu uusien kerrostalojen tieltä, kuten myös Osuuskassan liikerakennus oikealla. Kunnantalokin on purettu uudisrakennusten tieltä. Pirkkalainen-lehden toimitus oli etualan Säästöpankin talon yläkerrassa. Tuleva Lentoasemantie on vielä kapea raitti – mutta eipä vielä ole lentoasemakaan (1979) valmis. Niemenmaa on lähes pelkkää metsää. Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto, Pirkkalan kunta, kansikuva kuvateoksesta Pirkkala 1922-1972

Suuppa saattaa olla peräisin Lapin alueen sanastosta. Supe tarkoittaa inarinsaamen kielessä haapaa. Samansuuntainen nimi Suppa merkitsee maassa olevaa syvää kuoppaa, joka on syntynyt jääkauden aikana maahan hautautuneen jäälohkareen sulaessa.

Suupan mäellä sijaitsi 500 vuotta sitten tiheään rakennettu kylä. Maanviljelystaloja oli viisi, Kurikka, Kyösti, Ollikka, Ollila ja Suuppa. Jokaisella talolla oli yleensä kaksi asuinrakennusta ja lukuisia muita talousrakennuksia, kuten aittoja, saunoja ja eläinten suojia.

Maata omistamatonta väestöä asui lähietäisyydessä: käsityöläisiä, aputyöväkeä jne. Näistä kaikista muodostui Suupan mäelle kaupunkia muistuttava yhteisö. Tilojen nimien kirjoitusasu on hieman vaihdellut eri vuosisatoina. Tilojen nimet ovat peräisin isäntien etu- ja sukunimistä.

Tilat 1667: Ollila, Ollika, Gösti, Suppa
Tilat 1702-1708: Suuppa, Kyösti, Ollika, Ollila
Tilat 1865: Kurikka, Suuppa, Ollila, Kyösti, Ollikka

Tilojen viljelysmaat sijaitsivat lähiympäristössä, metsämaat ja eräalueet kauempana. Kullakin talolla oli oma kalastusalueensa läheisellä Pyhäjärvellä. Vuonna 1858 tapahtui suuri onnettomuus, lähes kaikki mäen rakennukset tuhoutuivat tulipalossa. Kun tilojen viljelysmaat oli jaettu jo1760-luvulla toimitetussa isojaossa, kukin tila rakensi uudet rakennukset omille mailleen. Kyöstin tila muutti länteen noin kilometrin verran, Ollila samaan suuntaan vain parinsadan metrin päähän. Kurikan rakennukset tehtiin noin puolen kilometrin päähän Vähäjärven taakse ja Ollikan Vähäjärven eteläpuolelle. Suupan tilan rakennukset nousivat entiselle tontilleen.

Suupan tilan rakennukset myytiin 1922 perustetulle Etelä- Pirkkalan kunnalle. Kunnanvirasto toimi Suupan tilan päärakennuksessa vuoteen 1964 saakka. Kunnan palkkalistoilla oli vuonna 1922 vain 9 kansakoulunopettajaa ja yksi kätilö. Päätoiminen kunnankirjuri (entinen kunnansihteeri, nykyinen hallintojohtaja) palkattiin vasta vuonna 1929 – siihen asti kunnallislautakunnan (nykyisen kunnanhallituksen) puheenjohtaja hoiti kaikki toimistotyöt. Vuonna 1935 astui työhön sivutoiminen koulu- ja tuberkuloosihoitaja. Kouluhammaslääkäri, hänkin sivutoiminen palkattiin 1945. Vuoden 1972 lopussa kunnanvirastossa oli töissä jo 33 viranhaltijaa/ työntekijää ja heidän lisäkseen 200 henkeä muissa tehtävissä, puolet heistä kouluissa.

Suupan tilan päärakennuksen korvannutta modernia kunnantaloa laajennettiin vuonna 1978 valtuusto- ja alasali ”Mutterilla”. Laajennuksen suunnitteli kunnanarkkitehti Matti Roivainen. Kunnantalon vieressä sijaitsi kivitalo vuonna 1957 valmistunut kunnan työntekijöiden asuintalo. Molemmat rakennukset on purettu kerrostalojen tieltä.

Kunnantalolla oli poliisiasema ja putkakin 1960-luvulla. Vuonna 1974 konstaapelien (Oiva Laiho ja Erkki Kaltto) konttori siirtyi Nokialle. Heitä ennen, pirkkalaisia pitivät järjestyksessä 1940-1960-luvulla konstaapelit Arvi Mansikka ja Eino Lasonen.

Lyhyempiä jaksoja poliisina Pirkkalassa toimivat Arvo Paukkunen, Kalevi Liljakko, Paavo Närvänen, Tuomo Pihljerta ja Taisto Palonen. Poliisien toimisto oli pitkään kotona, eikä virastoaikoja tunnettu. Asiakkaat tulivat kun oli asiaa.

LISÄÄ LIIKERAKENNUKSIA

Kunnan ensimmäinen ja pitkään ainoa liikerakennus, Osuuskassan talo, valmistui 1961. Tässä rakennuksessa oli alkuun Pirkkalan pääkirjasto, joten kirjasto tavallaan palasi juurilleen. Ennen kuin rakennus purettiin uusimman kirjastotalon ja asuinkerrostalojen Afrodite:n ja Apollo:n tieltä, tässä korttelissa oli mm. posti, Osuuspankki, suosittu lounasravintola Mäkinen ja kodinkoneliike. Vuonna 1978 posti, kirjasto ja joukko kauppaliikkeitä asettui Suupankujan ja Suupantien risteykseen valmistuneeseen ”ostoskeskukseen”. Rakennuksessa oli K-kauppa, urheiluvälinekauppa ja kampaamo. Lue Pirkkalainen lehdessä 1961 ja 1978 ilmestyneet jutut aiheesta.

Kunnanjohtaja Ensio Lehtinen visio Pirkkalainen lehdessä 1973 seuraavasti: ”Kunnan toimesta vuosikymmen sitten laaditussa taajamien ensimmäisessä yleiskaavassa edellytettiin kaupunkimaisen kuntakeskuksen muodostamista Naistenmatkan alueelle, jota voidaan ainakin maantieteellisesti ja liikenteellisesti pitää kunnan keskipisteenä. Yleiskaavan toteutuminen on monestakin syystä viivästynyt; suurimpana jarruna lienee Härmälän lentokentän laajentamisuhka Pirkkalan taaja-asutuksen sisään. Uhkan poistuttua on kunnassa päästy tositoimiin tämän kuntakeskuksen kehittymättömyyden esim. kuntauudistuskeskustelussa pahana puutteena pidetyn seikan korjaamiseksi. - - - Pirkkala alkaa erottua tavanmukaisesta esikaupunkikunnasta tai –lähiöstä monessa suhteessa asukkaittensa eduksi.” Tuolloin rakenteilla tai suunnitteilla oli kahdeksan asuinkerrostaloa, ja Suupankujan ostoskeskus. Keskuskoulun alue oli myös laajentumassa.

Vuonna 1997 Pirkkalan kunta suunnitteli ns. Skanskan kortteliin (Naistenmatkantien ja Lentokentäntien kulmaan) kulttuuritaloa konsertteja ja näyttämötaidetta varten. Samalla tontille oli määrä tulla kaksi 4-5 kerroksista asuinrakennusta ja liikerakennus. Näistä vain Kulttuuritalo jäi rakentumatta. Talosta oli jo valtuustossa kiistaa – oikeisto olisi toivonut samaan rakennnukseen myös kirjastoa, vasemmisto ja vihreät pitivät nykyistä kirjastorakennusta riittävänä. Kirjasto sai lopulta uudet tilat kymmenen vuotta myöhemmin 2009. Kulttuuritoimi odottelee kunnassa kuitenkin yhä tilojaan.

LIIKENNETTÄ JA LIIKUNTAA

Kunnan liikuntapalvelut paranivat oleellisesti Liikuntatalon valmistuttua vuonna 2000. Kuvat kertovat tilanteesta ennen ja jälkeen. Koko Koulutien varren kortteli on kaupunkimaistunut.

Vielä 1980-luvulla tie kuntakeskuksesta etelään vei Huovintien (nykyisten Koulutien, Urheilutien ja Ollinahon tien) kautta. Vanhassa valokuvassa näkyy vielä opaste Sorkkala 5. Ollikantien alkuosan kerros- ja rivitalot rakennettiin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Samaan aikaan koulukeskus jatkoi laajenemistaan. Valtuusto päätti vuonna 1989 äänestyksen jälkeen siirtää kymmenen vuotta aiemmin valmistuneelle lentokentälle vievän tien linjauksen nykyiseen kohtaan. Poliittisesti päätös oli vaikea, sillä (1986 valmistunutta) terveyskeskusta varten hankitun tontin kauppaan oli sisältynyt lupaus siitä, ettei enempää maata lähialueelta tarvita. Nykytilanteen valossa kortteliratkaisu on myönteinen. Vähäjärven rannan ulkoilureittikin säilyi samalla.

TERVEYSPALVELUT

Naistenmatkan terveysasema ja neuvolarakennus valmistui vuonna 1949 Lentäjänkadulle. Neuvola jatkoi rakennuksessa toimintaansa aina 1980-luvulle. Vasta vuonna 1957 saatiin kuntaan päätoiminen kunnanlääkäri, jolle oli valmistunut uusi toimirakennus ja samalla myös koti Rohtokujalle, tästä kadun nimikin on peräisin. Lääkäri Laukkasen puoliso oli ammatiltaan hammaslääkäri ja hän työskenteli Pirkkalassa eläkeikään saakka.

Kunnanlääkäriä edelsi arvostettu ja taitava diakonissa Iida Laurila, lempinimeltään ”lääkäri” joka työskenteli pitkään pirkkalaisten terveyden hyväksi vuosina 1929-1957. Alkuun diakonissan palkka tuli hänet kouluttaneen Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen NNKY:n kautta. Vasta myöhemmin kunta ja Pirkkalan seurakunta osallistuivat kuluihin.

Kunnanlääkäri Laukkasen muutettua omaan taloon kymmenen vuotta myöhemmin, otettiin entiset asuintilat terveyskeskuksen käyttöön. Sittemmin rakennuksessa on toiminut vuoroin kunnan nuorisotoimi (kymmenisen vuotta), Helaakallion mielenterveysklinikka, ympäristöterveystarkastajien toimisto ja nyt viimeksi kunnan tilapalvelut.

KUUNTELE: Pirkkala vuosikertomus 1923 ja katsaus kunnan terveysoloista vuonna 1923.

Kertoja: Eriikka Magnusson-Vainio

PIRKKALAN PIRSSIT JA LINJALIIKENNE

Pirkkalan taksiasema on hypännyt Suupantien yli moneen kertaan. Taksien taukotila oli aluksi vaatimaton "työmaakoppi". Sen jälkeen se on sijainnut Suupankujan kerrostalon (ns. senioritalon) alakerrassa ja tien toisella puolen Suupankuja 2 korttelissa ja Suupantien. Noin 1970-luvun puolivälissä asema siirtyi hetkeksi nykyisen K Supermarket Pirkanpojan kohdalle (valokuva). Tässä rakennuksessa oli jo mukavuuksiakin ja talon toisessa päädyssä oli "Mäkisen kioski" eli Parilla-kioski.

Pirkkalaisia taksiautoja oli 1970-luvun alussa seitsemän. Vuonna 2010 myönnettyjä taksilupia oli jo 21, joista 3 invatakseille. Autoilija Yrjö Höök kertoo Pirkkalainen –lehdessä 1968 tästä vaiheesta seuraavasti:

”Tähän johonkin me se taksipaikka saadaan, kunhan kunnanjohtaja ehtii sen osoittaa. Vahinko vain, että me kaikki ei olla tässä mukana. Ketola ja minä nyt aluksi alamme päivystää tässä. Puhelinkin on jo maksettu. - - - Ehkä tämä hiukan helpottaa asiakkaitakin, ne kun joskus soittelee illalla ja pyytelee anteeksi että vaivataan. ”

Tuon ajan tieolot olivat edelleen varsin haastavat. Linja-autoliikennöitsijä Antti Suojärvi kertoi samassa jutussa ”Harvaa on Pirkkalan liikenne”, Pirkkalainen –lehdessä 1968:

”Tänne pitäisi saada heti alkuun noin kuusi kilometriä pikitietä, olen sen monasti laskenut. Kyllä se alkuun riittäisi. Autot ovat kovilla varsinkin näin syksyllä. Joka päivä ne joudutaan pesemään sisältä ja ulkoa, pestäämpä joskus parikin kertaa päivässä.”

”Ovat nämä pirkkalaiset mukavaa väkeä matkustajina, kyllä ne joskus ovat vihaisia olleet, mutta ovat jo rauhoittuneet. Pitäisi ensin rakentaa kunnon tiet ja sitten vasta asutus, nyt kun se tahtoo olla päinvastoin.”

”Kyöstin ja Lepomoision suunta on kyllä vähän jäänyt mottiin, mutta se paranee varmasti pian kunhan saamme linjan sinne avatuksi. Eivät ne ihmiset aina käsitä, että ei sinne ajamaan pääse isolla, sellaisella 12 metriä pitkällä linja-autolla, ennenkuin ne tiet on saatu kuntoon. Olihan niissä vanhemmissa autoissa kapeat käytävät, mutta kun lait ja asetukset ovat rajoittaneet. - - - Eihän sitä aina huomaa kuinka itsekunkin peräpää tässä levenee iän mukana.”

Alkuun - ja osin edelleenkin - kyytejä tilattiin Pirkkalassa soittamalla suoraan kuljettajille, kaikkina kellonaikoina. Vuonna 1968 autoilijat Toiva ja Pajunen ilmoittivat hankkineensa radiopuhelimet ja yhteisen keskusnumeron. Ns. ulataksi järjestelmä tuli Suomeen 1953 ja Pirkkalaan 1972. Tällöin niihin taksiautoihin, joissa oli radiopuhelin välitettiin kyydit keskuksen kautta. Viesti kulki suljettua radioverkkoa eli ULA-verkkoa pitkin. Asiakas sai nopeammin kyydin ja taksiautoilijoilta väheni hukka-ajo ja turha odottelu.