Partolan alueen historia


Sahankulman lapsia 1924-25. Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto

Pere ja Partola oli sata vuotta sitten, aivan kuin nytkin, Pirkkalan väkirikkain alue. Jo pelkästään sahan työntekijöiden vuokra-asunnoista kävi koulua Nuolialassa lähes 40 lasta. Partolan nimi juontuu alueella asuneelta Partoi -suvulta.

Noin 1500-luvulla Partolan kylässä tiedetään olleen neljä taloa: vielä nykyisinkin pihapiiriltään ehjänä säilynyt Eerola, ja Partolan kartanoksi myöhemmin yhdistyneet Kauppi, Patala ja Rotjala. Pereentien varren asutus, suunnilleen Pirjolantien länsipuolella kuului silloin Nuolialan kylään, jossa oli kolme taloa, Eskola (Isotalo), Perttula ja Nikkilä. Pereentie, Pereensaari ja Pereen alue pohjautuvat nekin alueella sijainneen sukutilan nimeen. Nuoliala nimi tulee puolestaan Eskolan ja Perttulan tilat aikoinaan omistaneen Nuolia -suvun nimestä.  

Menneen ajan tekstiviestejä sahalla työskennelleelle "rimalikalle". Ihmisten tavoittaminen ei ollut tuolloin aivan yhtä vaivatonta. Kun ei ollut omaa puhelinta, lähetettiin postikortti.

Partolan tilan omistaja, liikemies Elieser Johansson perusti 1887 Partolan sahan ja myllyn. Tämä kuitenkin paloi 1891 ja sahan toiminta yhdessä Partolan kartanon kanssa myytiin konkurssin jälkeen Gustav Palmrothille. Hänen poikansa Hannes Palmroth alkoi jatkaa sahan toimintaa. saha myytiin kuitenkin pian edelleen Alfred Selinille 1900-luvun alussa ja siitä tehtiin lopulta osakeyhtiö Pyhäjärven Saha 1912. Omistus siirtyi 1930-luvulla Rauma Oy:lle ja hiipui kannattamattomana lopulta kokonaan 1950-luvulla. Sahan vuokra-asunnoissa asuttiin kuitenkin vielä reilun vuosikymmenen ajan.

Koska työväkeä tarvittiin paljon, oli Partolan sahankulma vilkas kylä. Sahayhtiöllä oli kolme vuokrataloa työntekijöille: Suurinta nimitettiin Riitalaksi. Pereentien toisella puolen nykyisen Nuolialan laakson kohdalla oli lautojen kuivatusta varten iso lautatarha. Hevonen veti rullavaunuihin asetetut laudat kiskoja pitkin kuivatustelineisiin eli taapeleihin.

Saha oli altis tulipaloille. Pyhäjärven Saha Oy perustikin heti toiminnan alkaessa oman palokunnan ja velvoitti aluksi sahatyömiehet itse palomiehiksi. Palonsammutus annettiin palkkaa saaville vapaaehtoisille palomiehille vuonna 1925, jolloin perustettiin Pyhäjärven Sahan VPK. Sen toiminta-alueeksi laajeni myös sahan lähiympäristö.  Sahan VPK:n palokunta toimi aina vuoteen 1934 saakka, jolloin palontorjunta siirtyi lain mukaan kunnalle. Univormuun kuului silloin pitkä valkoinen takki (jota kutsuttiin mekoksi), komea vyö ja kaski, eli palomiehen kypärä. 

 

Sahan työväki oli palkkojen alennuksen vuoksi 4 kk lakossa vuodenvaihteessa 1925-1926. Lakkotoimikunnan johtaja Kaarlo (Kalle) Mantere takana oikealla. Kuva: Virpi Toivonen

Osuusliike Tuotanto avasi ensimmäisenä ja ainoana kaupan Pereellä, Pereentie 96 kohdalla olleessa talossa 1920-luvun taitteessa. Sen toiminta loppui kannattamattomana vuonna 1935, kun työväki alkoi suosia Osuusliike Voiman ja yksityistä Pereen kauppaa. Evald Parkkinen osti ja purki Tuotannon rakennuksen ja rakennutti tilalle vuokra-asuntoja.

Mikko Pere aloitti kauppiaana talossaan 1927. Pari vuotta myöhemmin kauppias ai luvan myös bensiinin jakelulle. Pere piti myös ruokala-kahvilaa muutamia vuosia. Kaupanpito jatkui samassa rakennuksessa kaikkiaan 60-vuotta, vuoteen 1987 saakka. Kauppias tosin vaihtui välillä (Mikko Pere 1928-1938;  Pakkalankulmalla omaa liikettä pitänyt Evald Parkkinen 1941 saakka; Niilikoski & Kostamo 1948 saakka; Ritva Pere jälleen Pereen kaupan nimissä 1987 saakka).

Pereen kauppa. Kuva: Pereen sukualbumi
Pereen kaupan henkilökuntaa vuonna 1961. Kuvassa Juha Pere, Martta Pere, Kaisa-Liisa Villikka, Anitta Lilja ja Ritva Pere. Kuva Tarja Taskinen
Pereen kaupan mainos Pirkkalainen -lehdessä 1977.
Martta Pere vuonna 1961. Kuva: Tarja Taskinen
Pereentien seutua ja Pyhäjärven sahan alue 1962 vuoden kartassa.

Partolan kartanon omistajien vanhin poika Pentti Palmroth perusti Partolaan kenkätehtaan 1928. Hän oli tätä ennen opiskellut alaa Saksassa, Amerikassa ja Suomessa (Aaltosen ja Hyppösen kenkätehtaissa). Toiminta alkoi vanhassa puuhuvilassa. Ensimmäinen punatiilinen tehdassalirakennus valmistui 1938. Tätä laajennettiin 1950-luvulla poikittaisella lisäsiivellä ja entiseen osaan lisättiin kolmas kerros.

Alussa työntekijöitä oli vain parikymmentä, mutta parhaimmillaan tehtaassa oli töissä lähes 200 henkilöä. Ajan mukaan työt aloitettiin nuorena, 14-15 vuotiaana ja ammattiin opittiin erilaisia työvaiheita tekemällä. Aikalaismuistelmien mukaan tehtaan johtaja oli oikeudenmukainen ja reilu ja piti huolta työntekijöistään. Tehdassalit olivat valoisia ja joissakin oli viherkasvejakin. Konttorin tytöt soittivat aikataulun mukaan musiikkia, marsseja ja reipasta tanssimusiikkia neljä kertaa päivässä. Jouluisin järjestettiin koko perheen juhla ja talvella hiihtokilpailuja.

Partolan kenkätehtaan työntekijöitä ryhmäkuvassa tehtaan uuden laajennusosan vierellä 1938. Johtaja Pentti Palmroth seisomassa kahdeksantena oikealta. Kuva: Sinikka Taskinen (jonka äiti, neulomotyöntekijä Sirkka Vihersalo edessä keskellä)
Mallien suunnittelua kenkätehtaalla 1930-luvulla. Kuvassa mahdollisesti konttoripäällikkö Ilmari Lehmus. Kuva: Vapriikin arkisto/Mauno Mannelin

Myös Pentin sisar Kirsti (avioiduttuaan Karhumäki) oli vuoteen 1940 saakka töissä tehtaassa, aluksi konttorissa ja myöhemmin suunnittelijana. Hän muistelee myös mainostaneensa tamperelaisnuorisolle tehtaan kuuluisia, punaisia Viva -kenkiä kävelemällä Hämeenkatua edestakaisin. Ulkomailla opiskelun jälkeen Pentin pojat Pertti ja Juhani aloittivat hekin tehdastyön. Juhani Palmroth asettui toimistotöihin, Pertti puolestaan keskittyi mallien suunnitteluun ja markkinointiin.

Partolan kenkätehtaan tuotantoa. Kuva: Partola-Keskuksen arkisto

Partolan kenkätehdas myi 1960-luvulta lähtien suurimman osan tuotannostaan ulkomaille ja toimi menestyksekkäästi aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Yhtiö osti tamperelaisen Hämeen kenkätehtaan vuonna 1960. Halpatuonti ja viennin vaikeutuminen veivät kuitenkin tehtaan konkurssiin 1986 ja tehdasrakennus saneerattiin asunnoiksi.  

Näyttely Tukholman messuilla 1950-luvun lopulla. Kuvassa Pentti Palmroth (vas.), Pirkko Mannola, Anneli Kangas, Leena Palmroth ja Pertti Palmroth. Kuva: Partola-Keskuksen arkisto
Ruotsin kuningaspari Partolan kenkätehtaalla 1979. Kuva: Pirkkala-Seura
Kenkätehtaan ensimmäinen punatiilinen laajennus valmistui 1938. Takana näkyy vanha puinen huvilarakennus, jossa toiminta alkoi ja jota oli myös laajennettu neulomon puurakenteisella siivellä. Kuva: Pirkkala-Seura
Sisäkuva tehtaan vanhimmasta osasta noin 1930-luvulta. Kuva: Vapriikin arkisto/Mauno Mannelin
Partolan kenkätehtaan neulomo. Kuva: Pirkkala-Seura
Partolan kenkätehtaan sali vuonna 1938 valmistuneessa laajennusosassa. Kuva: Vapriikin arkisto/Mauno Mannelin

Partolan alueella on ollut myös teollisuutta, jolla on ollut myönteisten vaikutusten ohella ikäviäkin ympäristövaikutuksia. Sotavuosien aikana Palmrothin suku omisti Partolan kenkätehtaan läheisyydessä Tisle -nimisen kemiantehtaan, jonka tuottama liimanhaju kuulemma kantautui kauas. Toimintansa lopettaneen Pyhäjärven sahan tontilla aloitti vuonna 1960 virvoitusjuomien pullotustehdas Pirve. Aikakauden ympäristönormien väljyydestä kertovat rannalle ajoittain ilmestyvä lasimurske ja posliiniset pullonkorkit.  

Pirve -pullotustehtaan työssä. Kuva: Pirkkala-Seura
Pirven tehdas vuonna 1984. Kuva: Pirkkala-Seura

Partolan risteystä, eli nykyisten Naistenmatkantien, Pereentien ja Härmälään johtavan Nuolialantien risteysaluetta on uudistettu moneen kertaan vuosikymmenten kuluessa. Sata vuotta sitten nykyiseen kuntakeskukseen vei savinen ja huonokuntoinen kärrypolku, joka kulki Härmälän ojalta Pyhäjärven rantaa myötäillen Pereentietä pitkin Haikan kartanolle ja siitä Ylä-Haikkaan nykyiselle Vanhatielle. Purutie sai nimensäkin siitä, että saviselle tielle laitettiin sahanpuruja kuivikkeeksi.

Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto/ Aarne Salonen

Ylhääällä olevassa kuvassa näkyy Eerolan tilan rakennuksia Purutien varrelta katsottuna. Purutie jatkui ennen samannimisenä sahalle saakka. 

Eerolan 1900-luvun alkuvuosilta peräisin oleva kivinavetta. Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto/Antti Jokinen
Yksityiskohta Eerolan kivinavetan päädystä. Kuva: Antti Jokinen
Eerolan keltaiseksi maalattu, lautaverhoiltu päärakennus. Valmistunut 1800-luvun lopulla. Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto
Härmälänojan yli Pirkkalaan menevä silta. Silta on osittain yhä näkyvissä. Kuva: Museovirasto
Näkymä Pereentielle Partolakeskuksen kohdalta 2000-luvulta. Taustalla Partolan kenkätehdas. Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto
Partolan risteys Härmälän suunnasta katsottuna vuonna 1994. Pereentie jää oikealle, Karhumäentie kääntyy vasemmalle. Kaavoittaja on luonnostellut valokuvaan kynällä kauppakeskusta. Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto
Pereensaaren edustalla on ollut Pereen tila. Kuva Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto
Silvon tilan päärakennus. Kuva: Barbara Lagerbohm
Perttulan tilan 1800-luvulla valmistuneita rakennuksia. Kuva: Antti Jokinen
Eskolan tilan, 1800-luvun puolivälistä oleva päärakennus. Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto
Pikkupispala eli Partolan Vähämäki. Kuva: Pirkkala-Seuran kotiseutuarkisto