Partolan alueen historia

Pere ja Partola oli sata vuotta sitten, aivan kuin nytkin, Pirkkalan väkirikkain alue. Jo pelkästään sahan työntekijöiden vuokra-asunnoista kävi koulua Nuolialassa lähes 40 lasta. Partolan nimi juontuu alueella asuneelta Partoi -suvulta.

Noin 1500-luvulla Partolan kylässä tiedetään olleen neljä taloa: vielä nykyisinkin pihapiiriltään ehjänä säilynyt Eerola, ja Partolan kartanoksi myöhemmin yhdistyneet Kauppi, Patala ja Rotjala. Pereentien varren asutus, suunnilleen Pirjolantien länsipuolella kuului silloin Nuolialan kylään, jossa oli kolme taloa, Eskola (Isotalo), Perttula ja Nikkilä. Pereentie, Pereensaari ja Pereen alue pohjautuvat nekin alueella sijainneen sukutilan nimeen. Nuoliala nimi tulee puolestaan Eskolan ja Perttulan tilat aikoinaan omistaneen Nuolia -suvun nimestä.  

Partolan tilan omistaja, liikemies Elieser Johansson perusti 1887 Partolan sahan ja myllyn. Tämä kuitenkin paloi 1891 ja sahan toiminta yhdessä Partolan kartanon kanssa myytiin konkurssin jälkeen Gustav Palmrothille. Hänen poikansa Hannes Palmroth alkoi jatkaa sahan toimintaa. saha myytiin kuitenkin pian edelleen Alfred Selinille 1900-luvun alussa ja siitä tehtiin lopulta osakeyhtiö Pyhäjärven Saha 1912. Omistus siirtyi 1930-luvulla Rauma Oy:lle ja hiipui kannattamattomana lopulta kokonaan 1950-luvulla. Sahan vuokra-asunnoissa asuttiin kuitenkin vielä reilun vuosikymmenen ajan.

Koska työväkeä tarvittiin paljon, oli Partolan sahankulma vilkas kylä. Sahayhtiöllä oli kolme vuokrataloa työntekijöille: Suurinta nimitettiin Riitalaksi. Pereentien toisella puolen nykyisen Nuolialan laakson kohdalla oli lautojen kuivatusta varten iso lautatarha. Hevonen veti rullavaunuihin asetetut laudat kiskoja pitkin kuivatustelineisiin eli taapeleihin.

Saha oli altis tulipaloille. Pyhäjärven Saha Oy perustikin heti toiminnan alkaessa oman palokunnan ja velvoitti aluksi sahatyömiehet itse palomiehiksi. Palonsammutus annettiin palkkaa saaville vapaaehtoisille palomiehille vuonna 1925, jolloin perustettiin Pyhäjärven Sahan VPK. Sen toiminta-alueeksi laajeni myös sahan lähiympäristö.  Sahan VPK:n palokunta toimi aina vuoteen 1934 saakka, jolloin palontorjunta siirtyi lain mukaan kunnalle. Univormuun kuului silloin pitkä valkoinen takki (jota kutsuttiin mekoksi), komea vyö ja kaski, eli palomiehen kypärä. 

Sahan työväki oli palkkojen alennuksen vuoksi 4 kk lakossa vuodenvaihteessa 1925-1926. Lakkotoimikunnan johtaja Kaarlo (Kalle) Mantere takana oikealla. Kuva: Virpi Toivonen

Osuusliike Tuotanto avasi ensimmäisenä ja ainoana kaupan Pereellä, Pereentie 96 kohdalla olleessa talossa 1920-luvun taitteessa. Sen toiminta loppui kannattamattomana vuonna 1935, kun työväki alkoi suosia Osuusliike Voiman ja yksityistä Pereen kauppaa. Evald Parkkinen osti ja purki Tuotannon rakennuksen ja rakennutti tilalle vuokra-asuntoja.

Mikko Pere aloitti kauppiaana talossaan 1927. Pari vuotta myöhemmin kauppias ai luvan myös bensiinin jakelulle. Pere piti myös ruokala-kahvilaa muutamia vuosia. Kaupanpito jatkui samassa rakennuksessa kaikkiaan 60-vuotta, vuoteen 1987 saakka. Kauppias tosin vaihtui välillä (Mikko Pere 1928-1938;  Pakkalankulmalla omaa liikettä pitänyt Evald Parkkinen 1941 saakka; Niilikoski & Kostamo 1948 saakka; Ritva Pere jälleen Pereen kaupan nimissä 1987 saakka).

Partolan kartanon omistajien vanhin poika Pentti Palmroth perusti Partolaan kenkätehtaan 1928. Hän oli tätä ennen opiskellut alaa Saksassa, Amerikassa ja Suomessa (Aaltosen ja Hyppösen kenkätehtaissa). Toiminta alkoi vanhassa puuhuvilassa. Ensimmäinen punatiilinen tehdassalirakennus valmistui 1938. Tätä laajennettiin 1950-luvulla poikittaisella lisäsiivellä ja entiseen osaan lisättiin kolmas kerros.

Alussa työntekijöitä oli vain parikymmentä, mutta parhaimmillaan tehtaassa oli töissä lähes 200 henkilöä. Ajan mukaan työt aloitettiin nuorena, 14-15 vuotiaana ja ammattiin opittiin erilaisia työvaiheita tekemällä. Aikalaismuistelmien mukaan tehtaan johtaja oli oikeudenmukainen ja reilu ja piti huolta työntekijöistään. Tehdassalit olivat valoisia ja joissakin oli viherkasvejakin. Konttorin tytöt soittivat aikataulun mukaan musiikkia, marsseja ja reipasta tanssimusiikkia neljä kertaa päivässä. Jouluisin järjestettiin koko perheen juhla ja talvella hiihtokilpailuja.

Myös Pentin sisar Kirsti (avioiduttuaan Karhumäki) oli vuoteen 1940 saakka töissä tehtaassa, aluksi konttorissa ja myöhemmin suunnittelijana. Hän muistelee myös mainostaneensa tamperelaisnuorisolle tehtaan kuuluisia, punaisia Viva -kenkiä kävelemällä Hämeenkatua edestakaisin. Ulkomailla opiskelun jälkeen Pentin pojat Pertti ja Juhani aloittivat hekin tehdastyön. Juhani Palmroth asettui toimistotöihin, Pertti puolestaan keskittyi mallien suunnitteluun ja markkinointiin.

Partolan alueella on ollut myös teollisuutta, jolla on ollut myönteisten vaikutusten ohella ikäviäkin ympäristövaikutuksia. Sotavuosien aikana Palmrothin suku omisti Partolan kenkätehtaan läheisyydessä Tisle -nimisen kemiantehtaan, jonka tuottama liimanhaju kuulemma kantautui kauas. Toimintansa lopettaneen Pyhäjärven sahan tontilla aloitti vuonna 1960 vuodesta virvoitusjuomien pullotustehdas Pirve. Aikakauden ympäristönormien väljyydestä kertovat rannalle ajoittain ilmestyvä lasimurske ja posliiniset pullonkorkit.  

Partolan risteystä, eli nykyisten Naistenmatkantien, Pereentien ja Härmälään johtavan Nuolialantien risteysaluetta on uudistettu moneen kertaan vuosikymmenten kuluessa. Sata vuotta sitten nykyiseen kuntakeskukseen vei savinen ja huonokuntoinen kärrypolku, joka kulki Härmälän ojalta Pyhäjärven rantaa myötäillen Pereentietä pitkin Haikan kartanolle ja siitä Ylä-Haikkaan nykyiselle Vanhatielle. Purutie sai nimensäkin siitä, että saviselle tielle laitettiin sahanpuruja kuivikkeeksi.

Ylhääällä olevassa kuvassa näkyy Eerolan tilan rakennuksia Purutien varrelta katsottuna. Purutie jatkui ennen samannimisenä sahalle saakka. 

Partolan risteys vuonna 1994 Härmälän suunnasta. Edessä jatkuu Naistenmatkantie ja oikealle kääntyy Pereentie.