Taidetta ja teollisuutta Pirkanmaalla

Vuoden 2026 kesäretki 15.8. tehtiin 47 henkilön voimin aurinkoisena elokuun lauantaina. Aloitimme varhain aamulla ja matkasimme ensin katsomaan Tampereen vanhinta rakennusta, eli Messukylän vanhaa kirkkoa. Meillä oli ensin vähän ylimääräistä aikaa nautiskella ihanan kesäisestä aamuilmasta kirkon edustalla. Sitten pääsimme sisälle aistimaan 1500-luvun alkupuolella rakennetun kirkon ilmapiiriä. Tuolloin Messukylä oli vielä osa Pirkkalan seurakuntaa. Vasta vuonna 1636 Messukylä irtaantui Pirkkalan seurakunnasta itsenäiseksi seurakunnaksi. Kirkkosalin komistuksena on Tampereen kartanon perustajan, maaherra E.J.  Creutzin lahjoittama puu-upotuksin koristeltu saarnatuoli 1600-luvun alkupuolelta. Suntion opastuksen jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseemme. 

Saavuimme Juupajoelle noin klo 10. Katselimme ihastuttavia Korkeakosken maisemia, kunnes kahvit ja ihanat täytetyt croissantit katettiin pöytään. Kuulimme Walleniuksen Wapriikin nykyisen omistajan Jasmin Jämsénin kertomana tehtaan ja sen nykyisen omistajasuvun vaiheiteita. Aamukahvien jälkeen saimme tutustua rauhassa tehtaassa esillä oleviin taidenäyttelyihin.  

Edward Wallenius perusti vuonna 1894 Korkeakosken kylään nahkatehtaan. Vuonna 1898 siitä tuli Suomen ensimmäinen koneellinen kenkätehdas. Walleniuksen kenkätehdas hyödynsi koskesta saatavaa vesivoimaa aluksi mekaanisesti ja sittemmin vuodesta 1899 sähkövoimaa. 

Halusimme kuljettaa Pirkkala-Seuran retkeläiset tällä kertaa tehtaisiin sijoitettuihin näyttelyihin ja samalla luoda kuvaa siitä, miten nämä Pirkanmaalla sijaitsevat tehdasalueet liittyivät myös Tampereen ja jopa Pirkkalan teollisuuteen. Korkeakoski kuului vuodesta 1926 Emil Aaltosen kenkäteollisuusimperiumiin. Myös Partolan kenkätehtaan perustaja Pentti Palmroth oli jonkin aikaa Aaltosen kenkätehtaalla työssä ennen Partolan kenkätehtaan perustamista. Emil Aaltonen oli myös taiteen keräilija sen lisäksi, että hän omisti 1940-luvulle tultaessa lähes kaikki Tampereen kenkätehtaat. 1920-luvulla hän halusi laajentaa omistustaan ostamalla Lokomon ja Sarviksen. Emil Aaltonen lahjoitti myös 1 000 000,00 markkaa Tampereen kirjastotalon rakentamista varten. 

Kengistä paperiin – G.A. Serlachiuksen Mäntän pääkonttori odotti meitä vieraakseen seuraavaksi. Kaksi topakkaa sihteeriä ottivat meidät vastaan ja ryhtyivät katsomaan ja arvioimaan olisiko meistä paperitehtaan työntekijöiksi. Joukkomme jaettiin kahteen osaan ja pääsimme kuulemaan antaumuksella esitetyn rooliopastuksen tehtaan 50-lukulaisista tavoista ja käytänteistä Serlachiuksen valvovan silmän alla. Nostalginen vierailu toisen taiteen suosijan, keräilijän ja mesenaatin luona antoi kuvan tiukasta ja sääntöihin tukeutuvasta tehtaan patruunasta. 

Pääkonttorissa nähtyjen pienoismallien perusteella Mänttä oli viime vuosisadan puolivälissä tehtaan ympärille rakentunut yhteisö, kauppoineen, kouluineen ja kirkkoineen. Pääkonttorilta lähdettiin tutustumaan Serlachiuksen kartanoon ja sen taideteoksiin, sekä Anish Kapoorin näyttelyyn, jonka pääteos Edeltäjä (Ancestor) on yksinään näyttelytilan suurimmassa salissa. Taiteilija itsekään ei ollut nähnyt teostaan kokonaisena, sillä se on viimeistelty paikan päällä. 

Nautimme herkullisen lounaan ravintola Göstassa, jonka jälkeen meillä oli vielä aikaa tutustua myös veistospuiston teoksiin. 

Matka jatkui Takaisin Tampereelle, jonka teollisuus niin ikään liittyy kiinteästi Serlachiuksen sukuun - Tako Tammerkosken rannalla. Me jatkamme kuitenkin Hiedanrantaan Lielahden kartanoon iltapäiväkahville ja mukavalle päivänpaisteiselle lepohetkelle. Lielahden kartano on historiallinen, 1800-luvun lopulla valmistunut rakennus Hiedanrannassa Näsijärven rannalla. Kartano on Nottbeck-suvun rakennuttama ja nykyisin Tampereen kaupungin omistama, kulttuurihistoriallisesti arvokas ja suojeltu kiinteistö. Kartanoa kehitetään kulttuurikeskukseksi, jossa on Café Kartanon lisäksi taiteilijoiden työhuoneista. 

Matka jatkui kohti Hämeenkyröä ja Nokia oppaamme Marjut Mähönen kertoi Fredrik Idestamista, joka perusti ensimmäisen puuhiomotehtaansa Tampereelle vuonna 1865 ja muutamaa vuotta myöhemmin Nokialle tai silloiseen Pirkkalaan. Hän oli myös syy siihen, että Gösta Serlachius vei tehtaansa Mänttään. 

Matkalla kuulimme myös taiteilija Ossi Sommasta, jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Päivän päätteeksi pääsimme tutustumaan Nancy Holtin ympäristötaideteokseen Yltä ja alta. Samalla saimme maistiaiset sinä päivänä järjestetystä elektronisen musiikin ja valotaiteen tapahtumasta, joka oli saanut rahoitusta Kordelinin säätiön Nokian kaupunkirahastolta. 

Palasimme retkeltä Pirkkalaan väsyneinä mutta kokemuksia ja elämyksiä rikkaampina. Matkanjohtajana retkellä oli Kirsti Turkia, Pirkkala-Seuran toiminnanjohtaja. Kiitokset ihanille matkakumppaneille ja myös kuljettajallemme Janille. Ryhmämme oli esikuva täsmällisyydestä ja aikatalulumme ei pettänyt missään vaiheessa. Kiitokset kuvista Pentti Oravasaarelle.